Mietin pitkään, mitä haluan elämältäni ja mikä on se työ, mikä tuo siihen sopivasti sisältöä, mistä jaksan olla alati kiinnostunut ja mitä voi tehdä missä vaan. Monen mutkan kautta päätin aloittaa koodaamisen opiskelun.
Uudessa työpaikassa aloittaessa perehdytys kuuluu luontaisesti osana ensimmäisten päivien ja viikkojen ohjelmaa. Nykyään myös monessa yrityksessä uusi työntekijä saa myös rinnallensa mentorin, jonka tehtävänä on tukea ja auttaa alkutaipaleella sisään organisaatioon. Mentorin rooli on aina tärkeä, ja tärkeys korostuu varsinkin tilanteissa, joissa aloittava työntekijä on uusi alalla ja kokemusta ei vielä ole.
Olen nyt ollut vuoden töissä Mehiläisellä. Ja kuten vuodenaikaan kuuluu, olisi varmaan hyvä tehdä vähän itsereflektointia menneen vuoden osalta. Vaikka taas on menty kierros auringon ympäri, yhä minusta tuntuu että en edelleenkään osaa mitään. Alan jo tottua siihen ja uskon itse asiassa, että se on osa työnkuvaa osa osaamisen karttumista. Kuitenkin jos vertailen taitojani aikaisempaan, osaan kyllä jo aika paljon enemmän kuin vuosi sitten.
Olen usein miettinyt kysymystä, ”Jos tietäisit että et voi epäonnistua, niin mitä tekisit”? Vuosi sitten päätin viedä tämän kysymyksen lähemmäs konkretiaa ja kirjoitin listan kaikista näistä asioista mitä tekisin. Päätin myös järjestelmällisesti lähteä toteuttamaan niitä, kun joka tapauksessa jostain on aloitettava. Sain jokaisen ylös kirjaamani tavoitteen täytettyä. Näistä yksi oli ensimmäinen työpaikka koodarina ja se toteutui ei vain kerran, vaan jopa kaksi kertaa. (tähän itkun sekaista naurua).
Varmaan kaikki kuvittelivat 2020 vuoden olevan erilainen jollain ihmeellisellä tavalla ja niinhän se kai on ollutkin, ei vaan ehkä juuri sillä tavalla miten se alunperin ajateltiin. Alkuvuosi lähti aivan loistavasti liikkeelle, sain ensimmäisen työni kehittäjänä, Twig the code jatkoi laajenemistaan ja muukin elämäkin tuntui luistavan paremmin kuin koskaan.
Päätin alkuvuodesta, että oli mikä oli niin nyt haen itselleni alan työpaikan. Työnhakuprosessi on ollut mielenkiintoinen matka ja henkisesti yllättävänkin raskas. Kaikki lähti aivan täydellisesti liikkeelle, lähetin joukon hakemuksia ja yhden epävirallisemman kyselyn ja näistä pääsin neljään haastatteluun. Olin itsekin yllättynyt, koska ihan junnuhan vielä olen, mutta toki olen tehnyt paljon kaikkea muutakin. Suurin osa paikoista on vielä sellaisia, että minulla ei todellakaan ole tarvittavaa stackia kasassa. Tästä syystä sainkin useammalta ihmiseltä ihmettelyä siitä, että mitä sinne hakemukseen oikein kirjoitin, mutta vannon, että en valehdellut sanaakaan.
Syksy on ollut kovin inspiroiva monessakin mielessä ja paljon jännää on jo kerennyt tapahtua. Täytyy varmaan alkaa pitämään YouTube-kanavaa, jotta kaikki jännä tulee nopeammin esille, kun selkeästi tämä kirjoittaminen on vähän tökkinyt välillä. Näin sanottuani, YouTube-kanava itseasiassa kuulostaa aika hyvältä idealta, joten ehkäpä linkkaan sellaisen tänne seuraavaksi.
Onni onnettomuudessa, nyt on ollut hyvä kesä istua paljon sisällä.
Oma kesäni kuluu Turun yliopiston Capstone-projektin parissa, eli tämän kuun lopussa kaiken täytyy olla jo valmista. Tämä projekti on vielä siinä mielessä kiva, että se tulee oikeasti käyttöön ja vihjattiinpa meille myös, että jos oikein hyvin menee, niin saattaisi irrota työpaikkakin.
Iloisia uutisia, olemme laajentamassa Twig the Code -naisten toimintaa ja samalla perustimme yhdistyksen. Päätimme myös järjestää yhdistyksen lanseeraustapahtuman koulutuksen muodossa la 4.5. Turussa – tapahtuma on jo täynnä, mutta voit ilmoittautua jonoon täällä.
Vuoden 2019 aloitin tiukan määrätietoisesti ja varmoin askelein oikeaan suuntaan. Tavoitteena että vuoden lopussa teen töitä joko ohjelmistoalan yrityksessä tai freelancerina.
Kuten jo aiemmin olen sanonut, niin vakaa aikomukseni oli kouluttaa itseni fronttikehittäjäksi, mutta kuten asioilla on tapana välillä rönsyillä, niin lähti tämäkin rönsyilemään.
Syksy alkoi ja lapsilla koulut mikä tarkoitti minullekin sitä, että aikaa koodaamiseen ja kaikkeen tähän liittyvään vapautui huomattavasti enemmän. Hommat ovat myös rutinoituneet jo sen verran kivasti, että käytän myös kaikki tuntini suurin piirtein järkevästi. Otetaan kuitenkin pieni tilannekatsaus siihen missä nyt menen.
Aloitin opiskelun toukokuussa ja HTML oli se mihin syvennyin ihan ensimmäisenä. No toukokuussahan alkoi sitten myös kesä ja koska tästä ei ollut tullut minulle vielä rutiinia ja koska olemme Suomessa, niin kesästähän kuuluu nauttia (kun ei koskaan voi tietää milloin se loppuu). Tämä tietenkin hidasti heti opintojeni etenemistä.
Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa alusta, näin ne sanoo.
Aloitin koodaamisen aikalailla nollasta, lähtötasoni oli se, että tiesin miltä koodi näyttää ja suurin piirtein hierarkiaa, siinä kaikki. Käteni sotkin koodaamiseen Rails Girls-tapahtumassa, mutta koska olin sen verran pihalla, niin ihan kauheasti ei mieleen jäänyt. Ok, no mietin kyllä, että vähänkö olisi siistiä osata tätä niinku aivan oikeasti, mutta silloin se tuntui niin kaukaiselta ajatukselta ja se, että minä nainen ja yli 30v. never gonna happen.
