Aloitin opiskelun toukokuussa ja HTML oli se mihin syvennyin ihan ensimmäisenä. No toukokuussahan alkoi sitten myös kesä ja koska tästä ei ollut tullut minulle vielä rutiinia ja koska olemme Suomessa, niin kesästähän kuuluu nauttia (kun ei koskaan voi tietää milloin se loppuu). Tämä tietenkin hidasti heti opintojeni etenemistä.
Toukokuussa oli myös SHIFT-businessfestivaali, mitä olin mukana järjestämässä. Näissä tapahtumissa ihmisillä on tapana kysellä: ”Mitä teet työksesi?”. No siinähän kävi sitten niin, että kerroin hieman nolostellen kaikille kyselijöille, että olen aloittanut koodauksen opiskelun, mikä oli minulle super iso askel, koska en ollut vielä varma tuleeko siitä edes mitään. Takaisin näiltä kyselijöiltä odotin vähintäänkin naurua, no ei tullut naurua, eikä mitään epäilyä edes, vaan kaikki olivat todella tsemppaavia, kertoivat hyviä vinkkejä ja olipa jopa muutama, kuka ilmoitti, että heille kannattaa hakea harjoitteluun, sitten kun on sen aika.
Eikä tässä ollut vielä kaikki, vaan ensimmäisen SHIFT päivän jatkoilla ravintola-Tårgetissa istahdin muutaman tuttavan pöytään ja siellä tapasin Marin. Mari on ammatiltaan psykologi ja hänelle kaikenlainen sparraaminen ja mentorointi työelämään liittyen on arkipäivää. Mari innostui heti uudesta urasuuntauksestani ja antoi minulle liudan ideoita, miten saisin tästä kaiken irti ja sen lisäksi hän halusi alkaa mentoroimaan minua tällä matkalla.
Marin kanssa tapasimme uudestaan kesäkuun alussa, jolloin kartoitimme tilannettani ja mietimme jatkoa. Mari antoi minulle tehtäväksi luoda aikataulua tälle kaikelle ja olla brutaalin rehellinen jokaisessa suunnitelmassa, mikä aivan alussa tuntui tietenkin aika hurjalta, koska en yhtään voinut tietää kuinka nopeasti opin ja mitä ja vielä niin, että en yrittäisi liikaa.
Aikataulua tehdessä asiat alkoivat tietenkin realisoitua aivan erilailla ja heitin villejä veikkauksia vaan siitä kuinka nopeasti pääsisin hommiin tosissaan kiinni, ajattelin että syksyllä osaan jo sen verran, että pystyn ottamaan itselleni joitakin projekteja ja keväällä 2019 olisin jo valmis harjoitteluun. Aikataulun tekeminen oli todella tärkeää, vaikka mikään siitä ei menisi, niinkuin suunnittelee, niin ainakin saa jäsenneltyä asiat omassa päässään ja niin, että homma ei enää näytäkkään ikuisuus projektilta, vaan sillä on tietty määränpää.
Itsenäiselle opiskelu projektille suosittelen ehdottomasti jonkin sortin mentorin hankkimista. Ilman Maria en määrittelisi itselleni dead lineja, stressin määrä olisi paljon suurempi, enkä olisi saanut niin paljoa aikaan. Mari jaksaa muistuttaa minua siitä, miksi teen tätä ja myös siitä, että olisin itselleni armollisempi. Kun haluaa saavuttaa jotain ja siinä on joku ulkopuolinen, joka täysin vapaaehtoisesti haluaa työntää sinua eteenpäin, niin se kiitollisuuden määrä tätä ihmistä kohtaan on niin suunnatonta, että et missään nimessä halua tuottaa pettymystä.
