Päätin alkuvuodesta, että oli mikä oli niin nyt haen itselleni alan työpaikan. Työnhakuprosessi on ollut mielenkiintoinen matka ja henkisesti yllättävänkin raskas. Kaikki lähti aivan täydellisesti liikkeelle, lähetin joukon hakemuksia ja yhden epävirallisemman kyselyn ja näistä pääsin neljään haastatteluun. Olin itsekin yllättynyt, koska ihan junnuhan vielä olen, mutta toki olen tehnyt paljon kaikkea muutakin. Suurin osa paikoista on vielä sellaisia, että minulla ei todellakaan ole tarvittavaa stackia kasassa. Tästä syystä sainkin useammalta ihmiseltä ihmettelyä siitä, että mitä sinne hakemukseen oikein kirjoitin, mutta vannon, että en valehdellut sanaakaan.
Haastattelut alkoivat todella positiivisesti, vaikka jouduinkin tiukan paikan eteen teknisessä osiossa, mutta olen suorastaan ällikällä lyöty siitä millaisen vastaanoton sain. Ehkä maailma on muuttunut sitten edellisistä haastatteluistani, tai sitten se on vaan tämä ala. Nyt tuntui siltä, että työnantajaa oikeasti kiinnostaa se, mitä minä haluan tehdä ja pystyvätkö he täyttämään näitä toiveita.
Ensimmäisen haastattelun jälkeen päädyimme pitkien keskustelujen jälkeen siihen tulokseen, että siinä paikassa ei kiinnostukset ja se mitä he tekevät kohtaa ja tämänkin jälkeen sain vielä viestin; ”Eniten minua kyllä silti harmittaa ettei me keksitty sinulle mitään työtä meiltä. Tuollainen innostus kannattaisi kyllä hyödyntää aina.” (Jos kyseinen henkilö sattumoisin lukee tätä tekstiä, niin kiitos tästä, olen erittäin otettu, tällaista on todella kiva kuulla.)
Seuraavat kolme haastattelua olivatkin sitten jo paljon helpompia, kun tiesin jo mitä edessä saattaa olla. Juniori positiota haettaessahan tärkeintä on nimenomaan pystyä osoittamaan se, että olet oikeasti motivoitunut ja haluat oppia sen, mitä et vielä osaa. Omalla kohdallani tämä ilmenee mm. Twig the code toiminnalla ja täten haluankin kannustaa kaikkia alalle haluavia naisia tulemaan mukaan esim. meidän toimintaamme tai menemään mukaan johonkin vastaavanlaiseen. Näissä saa kokemusta yhdessä koodaamisesta ja kaikesta alaan liittyvästä ja se voi olla juuri se ratkaiseva tekijä siinä vaiheessa, kun kirjoitat työhakemukseen omasta aktiivisuudesta alalla. Toki aktiivisuutta voi osoittaa myös muillakin keinoilla esim. koodaamalla itse pelin, sovelluksen, nettisivut, you name it, mutta onhan se niin paljon mukavampaa, kun on yhteisö ympärillä.
Motivaation lisäksi kannattaa myös olla kartalla siitä mitä yritys tekee ja suurin piirtein tietää, mitä kieliä he käyttävät. Yhteen paikkaan hakiessa, yritin kovasti hankkia tietoa siitä, mitä kyseinen yritys Turussa tekee, koska heillä oli vähän eri tuote joka kaupungissa. En löytänyt tästä selkeää infoa heidän nettisivuiltaan ja tämä selvisi minulle vasta haastattelu tilanteessa. Lopulta jouduin toteamaan, että noup ei oo mun juttu, enkä usko että kukaan pystyy koodaamaan kovin motivoituneena tuotetta, joka ei millään tavalla innosta. Itsestä tämä tietty tuntui aika karulta, että alan valikoivaksi tässä vaiheessa, kun ei ole vielä minkäänlaista työkokemusta. Mutta minkälaisen lähdön se antaisi tälle uralle, jos olisin jo heti ensimmäisessä työpaikassa joka aamu tatti otsassa.
Nyt kaikki haastattelut ovat ohi ja lopputulos seuraavanlainen:
Sain kahdesta paikasta työtarjouksen ja jouduin pohtimaan tarkkaan kumman valitsen. Työnkuvat paikoissa olivat hyvin erilaiset; toisessa enemmän spesifi tiettyyn ohjelmistoon perehtyminen, ei niinkään koodausta ja toisessa osaksi tuotekehitystiimiä, tiukkaa koodausta.
Valinnan tein sillä perusteella, jonka vuoksi hain kyseistä paikkaa alun perinkin. Valitsemassani paikassa tärkeintä itselleni oli työn merkityksellisyys ja se että pääsee oikeasti osaksi jotain millä voi vaikuttaa ihmisten tulevaisuuteen. Tietty iso vaikutus päätökseen oli myös tiimillä, tapasin tulevan tiimini lounaalla ja he tekivät minuun ison vaikutuksen, (ilmeisesti myös toisin päin) uskon että opin heiltä paljon.
Aloitan työni BCB Medicalilla software developer traineena ja olen tästä aivan super innoissani (ja hiukan paniikissa), mutta enemmän kuin valmis pistämään itseni täysillä likoon.
Työnhakuun tälle alalle voisin antaa muutaman vinkin, mitkä ovat osoittautuneet toimiviksi:
Hyödynnä kaikki mahdolliset kanavat. Meet Frank, LinkedIn, meetupit, workshopit, ystävät, tuttavat, kaverin kaverit. Tuleva työpaikka voi löytyä ihmeellisten reittien takaa.
Laajenna aluettasi. Hae sellaisiinkin paikkoihin, missä et välttämättä ensi silmäyksellä näkisi itseäsi, tätä kautta voi aueta paljon uusia mahdollisuuksia. Lisäksi kaikki kokemus on hyväksi, vaikka et pääsisi kyseiseen paikkaan töihin, mutta jo pelkkä haastatteluissa käyminen opettaa hurjan paljon.
Tunne itsesi, sillä joudut puhumaan itsestäsi paljon. Työhaastatteluissa ei etsitä superihmistä, vaan sopivaa palasta tiimiin. (olettaen että osaaminen ja motivaatio ovat jo kunnossa)
Raha ei ole kaikki kaikessa. Itse hyväksyin tarjouksen, jossa oli pienempi palkka, koska työnkuva ja tuote olivat lähempänä sydäntäni. Jos pääsee niinkin ihanteelliseen tilanteeseen, että on varaa valita, niin luota intuitioon. Melkein alalla, kuin alalla palkka kuitenkin kasvaa osaamisen kehityksen myötä.
Ole kovapäinen. Eli älä luovuta tai kyseenalaista osaamistasi ja jo niin kulutettu sanonta ”Se mitä en vielä osaa opettelen” toimii kyllä. Kaikkien työnhakuprosessi on erilainen ja menee eri tavalla, joten ei kannata vilkuilla sivuille, vaan keskittyä ainoastaan siihen omaan prosessiin.
Kiitos kun jaksoit lukea matkastani ja jos olet itse työnhakuprosessissa, tai saanut juuri ensimmäisen paikkasi tällä alalla, niin haluaisin mielelläni kuulla siitä.
Twig the coden uusista kuvioista ja aloituksestani uudessa työssä, seuraavassa blogissa.
Kuulemisiin!
Susanna