Olen usein miettinyt kysymystä, ”Jos tietäisit että et voi epäonnistua, niin mitä tekisit”? Vuosi sitten päätin viedä tämän kysymyksen lähemmäs konkretiaa ja kirjoitin listan kaikista näistä asioista mitä tekisin. Päätin myös järjestelmällisesti lähteä toteuttamaan niitä, kun joka tapauksessa jostain on aloitettava. Sain jokaisen ylös kirjaamani tavoitteen täytettyä. Näistä yksi oli ensimmäinen työpaikka koodarina ja se toteutui ei vain kerran, vaan jopa kaksi kertaa. (tähän itkun sekaista naurua).
Tämän vuoden alussa tein tämän uudestaan ja listasin ensin tämän vuoden päätavoitteet, joita kertyi kuusi. Tähän mennessä olen saanut jo kaksi ensimmäistä ruksattua tehdyksi. (Toki nämä kaksi olivat ehkä sieltä helpoimmasta päästä…). Itselleni tämä tapa auttaa hahmottamaan, priorisoimaan ja nostamaan mieleen tärkeimmät tavoitteeni auttaen niiden toteutuksessa. Voin siis lämpimästi suositella tätä metodia.
Listausten lisäksi isoimmista ehkä vuosien päässä häämöttävistä tavoitteista päätin tehdä kuvakollaasin tai piirtää kuvan. Ajattelin että tällä tavalla saisin visualisoitua tavoitteet päässäni mahdollisimman selkeäksi, jolloin ne ikään kuin jumittuisivat alitajuntaani.
Mutta mitä vaatii naiselta lähteä toteuttamaan isoa unelmaansa joko paremmasta työpaikasta tai jostain aivan muusta?
Minua on moni sanonut rohkeaksi ja olenpa jopa kuullut sellaistakin, että minulle kaikki on niin helppoa. Voin nyt tässä kertoa, että tämä on kaukana totuudesta ja jäävuoren huippu mikä nyt pinnalla onnistumisina näkyy, on sellaisen matkan takana, että helpoksi en sitä millään tasolla kutsuisi. Mutta onko se rohkeuttakaan? Itse koen että olen vain ollut elämässäni siinä pisteessä ja sellaisessa tilanteessa, että halusin tiettyjen asioiden muuttuvan ja jokin ratkaisu on täytynyt tehdä. Oli pakko toimia, jotta voin jatkaa omasta mielestäni mielekkääseen suuntaan.
Eli sanoisin ennemminkin, että olen olosuhteiden pakosta tehnyt rohkeita päätöksiä muuttaa elämääni. Matkalla olen tuntenut kyllä enemmän kauhua ja epävarmuutta, kuin että olisin ollut rohkea ja varma paremman saavuttamisesta.
Mitä siis on tämä rohkea käytös? Jos rohkeaa on jo pelkästään tehdä rohkeita päätöksiä niin siihen pystyy kuka tahansa. Sen voi myös aloittaa todella pienestä esimerkiksi tekemällä aluksi pieniä tavoitteita yhdelle vuodelle. Nyt omasta kokemuksesta sanoisin, että kannattaa aloittaa mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.
Sitten kun se pienikin päätös on tehty, niin ei yhtään vilkuilua sivuille tai taakse, tai yleensäkään mihinkään suuntaan vaan katse kohti tavoitetta ilman epäröintiä ja jahkailua. Sen se naiselta vaatii. Vertailemme aivan liian helposti itseämme toisiin, mikä on totaalisen turhaa, koska kukaan muu ei elä sinun elämääsi eikä kenelläkään muulla ei ole juuri sinun lahjojasi tai sinun persoonallisuuttasi.
Epävarmuuden hetkillä itsellekin monesti tulee negatiivisia ajatuksia, kysymyksiä onnistumisen mahdollisuudesta ja pelkoja epäonnistumisesta. Missään vaiheessa ei saa kuitenkaan luovuttaa, vaikka kuinka tekisi mieli. Haasteet saa monesti ratkottua ja tuntumaan huomattavasti helpommilta pilkkomalla asioita pienempiin palasiin ja etenemällä hitaammin. Ajoittainen hitaampi eteneminenkään ei haittaa, kunhan edetään.
Itse ainakin omalla kohdallani voin suurella ilolla kertoa, että aivan kaikki rohkeat päätökset ovat kannattaneet. Tällä hetkellä teen työtä, jota rakastan, enkä vaihtaisi sitä mihinkään. Moni muukin asia elämässäni on alkanut loksahdella kohdalleen, myös sellaiset ihan pienet ja tyhmätkin haaveet. Yksi rohkea päätös tekee polkua seuraavalle, vieden koko ajan eteenpäin (toki olettaen, että näitä päätöksiä myös toteuttaa). Parasta tässä on se, että vaikka jokainen päätös ei aina olisi oikea ja välillä menisi päin peetä, niin ainakin yritit ja monesti opit jotain uutta. Voi pojat kuinka paljon opinkaan viime vuonna joka ikisen päätöksen kohdalla.
Matka Mehiläiseksi
Taisi olla syys tai lokakuu, kun päätin että hitto soikoon, minähän hankin vielä sen työpaikan tänä vuonna ja niin tein. Selailin työilmoituksia, mutta missään ei ilmoitettu avoimia paikkoja junnuille, mutta päätin että haen kiinnostaviin yrityksiin silti. Vuoden loppupuolella kävinkin sitten läpi monta todella kuumottavaa haastatteluprosessia useamman eri firman kanssa.
Loppujen lopuksi pääsin tilanteeseen missä minulle tarjottiin juniori kehittäjän roolia kahdesta eri paikasta, toinen oli konsulttitalo ja toinen tuotetalo. Toinen näistä oli Mehiläinen, jonka haastatteluprosessista minulle jäi myös kaikista syksyn hauista paras fiilis. Sen täytyy tarkoittaa jotain. Näinpä siis hyväksyin heidän tarjouksensa ja aloitin Mehiläisellä marraskuun alussa. Tavoitteen näkökulmasta aika viime metreille se meni, mutta mitä väliä. Onnistuin.
Tässä pieni kannustushuuto minulta kaikille upeille naisille, näin naistenpäivän jälkimainingeissa. Uskaltakaa ja tehkää niitä vaikeita päätöksiä, jotka vievät eteenpäin. Tältä huutelijalta saa myös vapaasti tulla kyselemään ideoita, ajatuksia ja vinkkejä aivan mihin vaan ja lupaan auttaa parhaani mukaan.
Susanna